No eilinenhän meni sitten hyvin. Päivä töissä meni niinkuin pitääkin, mutta töidenen jälkeen repsahti heti ja välittömästi.

 

Torstai on meillä ukon kanssa date night. Tyhmä sana, mutta kerran viikossa tykätään olla menemättä suoraan kotiin, käydä syömässä tai teellä ja pööpöillään kaupungilla irti arjesta. Tämä otettiin käyttöön kun huomattiin, että meidän maailma pyörii kodin ja työn välillä ilman minkäänlaista kahdenkeskeistä aikaa.

 

Eilen oli siis torstai ja aikuisten ulkoilupäivä. Paitsi että ei ollut rahaa mennä syömään, leffaan tai tehdä mitään muutakaan sellaista kivaa. Mentiin siis Health Storeen ja matkaan tarttui myös ei niin hyviä juttuja, kuten sokeroitua inkivääriä. Oli hyvää, ehkä jopa sen arvoista.

 

                                                                                         

 

Illalla sitten kun vihdoin päästiin kotiin, syötiin vielä nuudeleita, noita ah, noita niin ravitsevia höttöjä. Aamulla paino oli 95,1kg. Hieno alku, ei voi väittää, heti ekana päivänä lankesin.

 

Mutta en luovuta en. Kaurapuurolla lähti aamu käyntiin ja samalla linjalla mennään. En aio antaa periksi. En aina vain jaksa ymmärtää mikä siinä onkaan, että ihminen tekee itselleen pahaa tietoisesti. Tämä koskee niin tupakkaa, viinaa, kuin minulla ruokaa.

 

Röökinpolton lopetin viime syksynä. Vaihdoin asenteeni totaalinatsismiin kaikkia tupakoijia kohtaan ja tein tupakasta itselleni vihollisen. Onnistuin, nykyään liki oksennan kun bussissa joku tupakoija istuu viereeni. Nyrpistelen nenääni ja olen hankala. Enkä edes häpeä. Jos minä onnistuin lopettamisessa 20 vuoden täysriippuvuuden jälkeen niin onnistuu siinä halutessaan muutkin.

 

Mutta mikä tämä ruokajuttu sitten on? Enhän voi kehittää vihasuhdetta ruokaan, sillä se ei vie kovin pitkälle. Josko kehittäisi tätä vihaa kaikkea epäterveellistä roskaa kohtaan, sokeria, valkoisia jauhoja ja kaikkea muuta huonoa. Luulen että minulla muutos lähtee aina jostain kummallisesta totaalikieltäytymisestä, siitä että asiat alkaa ärsyttämään ja ällöttämään niin, että niistä pitää päästä eroon. Pitääkö minusta siis tulla läskinatsi jotta saan tämän ylimääräisen painon pois? Pitääkö minun alkaa ällöämään itseäni niin paljon että vihdoin herään? Enkö oikeasti saakaan antaa itselleni enää armoa? Edes näiden muutaman suklaapalan verran.